keskiviikko 25. helmikuuta 2015

 
Talvi alkaa olla kohta takana ja niin on takana myös vaihtelevia talvikelejä. Uutena vuonna matka suuntasi kohti Kuusamoa, jossa olivat ainakin omalta osaltani talven ensimmäiset ja myös parhaat talvikelit. Menomatkalla alkoi peilijäisellä valtatie 25:llä taiteillen. Siitä edelleen suolakylvyssä nelostietä pohjoista kohti, kunnes lopulta Iisalmen korkeudella suolaus loppui ja alkoi oikea talvikeli. Pakkasta muutama aste ja loppumatka Kuusamoon oikein hyvässä kelissä.

Kuusamon reissussa tuli testattua rengasta todella monenlaisella pinnalla. Kuten siis todettua, niin peilijäällä, mutta myös loskassa, polanteisella tiellä, liukkaaksi kiillottuneella lumella ja kappaleen matkaa jopa uuden lumen peittämällä tiellä. Uuden vuoden päivän peilijäällä taiteilussa tuntui, että pikkaisen voisi tässä kitkarenkaassa olla jotain liukuestettä. Muuten rengas on ollut suorastaan hajuton ja mauton. Se vaan ei yksinkertaisesti muistuta itsestään. Loska on se toinen elementti, jossa pito katoaa kun sitä on tarpeeksi. Eilen viimeksi ajoin 15 cm paksuisessa loskassa ja siinä meinaa auto väkisin alkaa puskea, tosin mitään vaikeuksia ei etenemisessä ollut silläkään alustalla.



Edellisessä kirjoituksessani kirjoitin talvikelien alkamisesta. Tuon kirjoituksen jälkeen takana 7 000 km noita talvikelejä, vaikka välillä tuntuu vesisateessa ajaessa, että tästä on talvi kaukana. Samana päivänä on koettu aamulla pimeä ja luminen, auraamaton moottoritie ja samaa tietä illalla takaisin tullessa lumesta ei ole ollut tietokaan ja on ollut kuin mikäkin syyskeli, ehkä hieman viileä sellainen.

Kolmisen viikkoa sitten ruuvailin renkaat yksitellen pois alta ja pesin vanteet sisäpuolelta, kun vanteen sisään oli kertynyt niin paljon kuraa, joka sai yhden tai kaksi rengasta ravistamaan moottoritienopeuksissa. Samalla tuli tarkasteltua renkaiden kulumista, jota ei takarenkaissa ollut käytännössä havaittavissa. Eturenkaista oli 8 mm merkki kulunut jo pois, mutta 6 mm merkki syvälti näkyvissä. Ei sinänsä mikään ihme, että rengas kuluu, kun tiet ovat kuin raastinrautaa pitkin ajelisi.


Kaiken kaikkiaan R2:t ovat nyt olleet alla melko tasan 3 kk ja matkaa on taitettu 10 500 km. Alunperin jo ajattelin, että R:n kanssa on paha kilpailla, sen verran hyvä kitkarengas se oli. R2 on kyllä lunastanut paikkansa, mutta ei välttämättä ole R:ää parempi, joillakin osa-alueilla ehkä jopa häviää. Ainakin kulutus on ollut pienoinen pettymys. Toki märkää keliä on riittänyt ja silloin kulutus on väkisin korkeampi kuin kuivalla suoralla maantiellä ajellessa.  Nyt matkaa on taitettu 6,2 l/100 km keskikulutuksella ja ajo on ollut sen verran maantie- ja moottoritiepainotteista talvinopeusrajoituksilla, että olisin odottanut kulutuksen painuvan alle kuuden litran.

Epäilen että kantavuusluokan kasvaminen 95:stä 98:iin ja renkaan leveyden muutos 225:stä 235:een on osaltaan vaikuttanut siihen miltä rengas tuntuu, kuin myös kulutukseen. Jos nyt olisin valitsemassa rengasta, niin palaisin takaisin siihen 225/45R18 kokoon. Onhan tässä nyt vielä talvirengaskautta ainakin kuukauden verran jäljellä, jos kelitkin paranisivat, että pääsisi kokeilemaan edes yhden tankillisen oikein todella pihistellen.


Toivotaan aurinkoisia kevätkelejä ja ajellaan vielä varovaisesti. Öisin on kuitenkin monin paikoin kylmää ja viime yönäkin meillä satoi 10 cm lunta ja räntää, joka tosin suurimmaksi osaksi suli päivällä pois. Sen verran sitä suojaisammassa paikassa riitti vielä illallakin, että pääsin vähän kokeilemaan Hakkapeliitan kulkua sohjossa ja kulkihan se, vaikkakin välillä rankasti aliohjaten.
Tilaa RSS-syöte Seuraa minua Twitterissä